Olen Tessa Korhonen ja opiskelen yhteisöpedagogiksi Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa. Teen työharjoittelua TATU ry:n VAUHTI!-hankkeessa. TATU ry on valtakunnallinen tukiyhdistys tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneille tai sairastuneille. Yhdistys järjestää kuntoutustoimintaa, vertaistukitoimintaa, neuropsykiatrista valmennusta, kouluttamista ja kehittämistoimintaa.
VAUHTI!-hanke on TATU ry:n ja Savas-säätiön yhteiskehittämishanke. Hanke kestää 3 vuotta vuodesta 2020 eteenpäin. Hanke tarjoaa alle 16-vuotiaille tuen tarpeessa oleville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen vapaa-ajan harrastustoimintaa. Hanke toteuttaa, kehittää ja pyrkii juurruttamaan tuen tarpeessa olevien lasten harrastustoimintaa Pohjois-Savon alueella. Toiminnan tarkoituksena on mahdollistaa jokaiselle lapselle/nuorelle samanlaiset oikeudet tuen tarpeesta riippumatta. Hankkeen tavoitteita ovat lapsien ja nuorten osallisuuden ja yhdenvertaisuuden vahvistuminen harrastus- ja vapaa-ajan toiminnassa, perheen jaksamisen parantaminen ja tietoisuuden ja suvaitsevaisuuden lisääminen erityisen tuen tarpeessa oleviin lapsiin ja nuoriin.
Minun harjoitteluviikkoni koostuvat vauhti-ryhmistä, suunnittelupalavereista, toiminnan havainnoimisesta ja materiaaliin tutustumisesta. Vauhti-ryhmissä olen päässyt harjoittelemaan ryhmänohjausta, toiminnan suunnittelua, erilaisia kommunikointi menetelmiä, tuen tarpeen huomiointia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa, positiivisen palautteen antamista ja millaista on toiminta, jota tehdään yli diagnoosirajojen.
Suunnittelupalavereissa usein verkostoidutaan ja suunnitellaan jotain uutta tulevaa toimintaa eri toimijoiden kesken. On ollut mielenkiintoista seurata vierestä, kun lähdetään monen toimijoiden kesken luomaan uutta toimintaa. Ensin ideoidaan, sitten jokainen toimija kertoo resurssit, jota pystyy/haluaa tarjota toiminnalle. Huomaan kuinka on yhtä paljon erilaisia tapoja toimia, kun on ihmisiäkin. Monesti ollaan eri mieltä asioista, mutta se on mielestäni rikkaus, sillä toiminta pääsee kehittymään ja jokainen ammattilainen laajentamaan osaamistaan.
VAUHTI!-hankkeen tarkoituksena on myös juurruttaa toimintaa erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille. Se tulee myös esille suunnittelupalavereissa, sillä kun hankeohjaajat tuovat esille hankkeen päättymisajankohdan ja toivovat toiminnan jatkumista ilman hankkeen avustusta. Hankkeen tuloksien juurtuminen selviää vasta hankkeen loputtua.
Itse ainakin toivon, että saavutettavuus ja esteettömyys näkyisivät vielä enemmän Pohjois-Savossa. Toivoisin, että tapahtumia suunniteltaisiin niin, että kaikki pystyisivät osallistua tapahtumaan. Tapahtuman suunnitteluun otettaisiin mukaan niitä, ketkä eivät ole ennen pystyneet osallistua. On olemassa paljon ihmisiä, ketkä eivät voi osallistua harrastustoimintaan ja tapahtumiin ollenkaan, koska esteettömyys ei toteudu. Tällaisella ihmisellä on myös erittäin iso kynnys nostaa näitä epäkohtia esille saavutettavuus ja esteettömyys näkökulmasta, sillä keskustelu nähdään usein taakkana tai turhana. Toivon, että keskustelun ympärille luotaisiin turvallisempi tila keskustelulle heille, ketkä tuovat esille toiminnan/tapahtuman epäkohtia saavutettavuus- ja esteettömyysnäkökulmasta.
Toinen asia, jota toivon hankkeen juurrutettua Pohjois-Savon alueelle on toiminta yli diagnoosi rajojen. Yli diagnoosi rajojen tarkoittaa, ettei toimintaan osallistumiseen tarvita diagnoosia ja ohjattavien diagnooseja ei kysytä. Toimintaa suunnitellaan niin, että tuen tarve huomioidaan siihen ei tarvitse tietää kenenkään diagnoosia. Tuen tarvetta on monenlaista, joskus tarvitaan erilaisia kommunikointimenetelmiä, tukea liikkumiseen, henkistä tukea, positiivisen palautteen antamista yms. Erilaista tuen tarvetta on niin paljon kuin on ihmisiäkin. Me kaikki olemme erilaisia.
Olen huomannut harjoittelun aikana positiivisen palautteen antamisen tärkeyden. Usein tukea tarvitsevat lapset ja nuoret kuulevat vain negatiivisia asioita heidän käytöksestään ja taidoissaan. On erittäin tärkeää, että huomioimme myös niitä hyviä asioita lapsen käytöksessä ja taidoissa. Koen, että on myös erittäin tärkeää antaa lapselle ja nuorelle positiivista palautetta myös ristiriita tilanteissa, kun ohjattava selvittää asiat oikein. Esimerkiksi pyytää anteeksi tai noudattaa pyyntöä. Ajattelen, ettei positiivista palautetta voi antaa liikaa.
Kolmas asia, mitä toivon hankkeen juurruttavan yhteiskuntaan on, että emme ajattelisi enää niin, että on ns. “normaalit ihmiset” ja “erityistä tukea tarvitsevat ihmiset”. Me olemme kaikki ihmisiä ja meillä kaikilla on oikeus osallistua. Koen, myös että me kaikki tarvitsemme joskus tukea, mutta vain eritasoisesti. Sen pitäisi olla ok. On ollut erittäin opettavaista ja suuri kunnia olla VAUHTI!-hankkeessa työharjoittelussa. Koen hankkeen aiheen itselle tärkeäksi ja olen iloinen, että hanke kehittää juuri tätä aihetta. En malta odottaa, että pääsen oppimaan lisää.