Yksinäisyyden kokemukseen liittyy usein ajatus, että siihen ei voi vaikuttaa, ja sen vuoksi asian kanssa jää helposti yksin. Yksinäisyyden tunnistaminen, jakaminen ja sen äärelle pysähtyminen ovatkin ensimmäiset ja suurimmat askeleet yksinäisyyden lieventämisessä. Siksi aloitimmekin nuorten ja nuorten aikuisten etätapaamissarjan, jossa pureudutaan yksinäisyyteen ja etsitään siihen yhdessä ratkaisuja. Idea ja toive yksinäisyyteen liittyvistä etätapaamisista tuli nuorilta itseltään.
Yksinäisyys koskettaa meistä jokaista jossain vaiheessa elämää. Yksinäisyys on toisaalta yhteinen, jaettu kokemus, mutta on hyvin yksilöllistä, miten yksinäisyyden kokee ja millaisia keinoja on vaikuttaa siihen. Yksinäisyys voi olla eristäytyneisyyttä muista ihmisistä ja ihmissuhteiden puuttumista, mutta yksinäisyyttä voi kokea, vaikka ympärillä olisi ihmisiä, kavereita, puoliso tai perhe, jos ei ole riittävää kokemusta yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunteesta olemassa olevissa sosiaalisissa suhteissa.
Ihminen voi hakea aktiivisesti muiden seuraa ja osallistua erilaisiin yhteisiin tekemisiin, mutta silti kokea syvää yksinäisyyttä. Vaikka yrittää olla mukana ja tavoittaa muita, voi silti tuntua siltä, ettei löydä paikkaansa eikä saa todellista yhteyttä keneenkään. Pelkkä yhdessäolo tai tekeminen ei aina riitä lievittämään emotionaalista yksinäisyyttä – tarvetta tulla ymmärretyksi ja jakaa ajatuksia sekä tunteita syvemmin.
Yksinäisyyteen liittyy myös monia virheellisiä ja leimaavia uskomuksia. Esimerkiksi ajatusta siitä, että yksinäisyys johtuu huonoista sosiaalisista taidoista. Pitkittynyt yksinäisyys voi kuitenkin heikentää sosiaalisia taitoja, koska niitä ei pääse harjoittamaan arjessa.
Yksinäisyyden taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä, joihin ei ole itse voinut vaikuttaa. Silti se ei tarkoita, etteikö yksinäisyyteen enää olisi mahdollista tuoda muutosta omalla toiminnalla ja omilla valinnoilla. Yksinäisyys itsessään ja sen omin voimin ratkaisemisen vaikeus voivat synnyttää voimakasta häpeää ja syyllisyyttä. Tilanne voi tuntua omasta toiminnasta johtuneelta, koska ihmiset usein kokevat sosiaalisten suhteiden rakentumisen ja ylläpidon olevan omalla vastuulla, vaikka vastuu sosiaalisista suhteista ei koskaan ole vain yksinäisyyttä kokevalla ihmisellä itsellään.
Onkin tärkeää muistaa, että ihmisessä, joka kokee yksinäisyyttä, ei ole mitään vikaa. Eikä sitä myöskään tulisi hävetä tai kokea syyllisyyttä sen vuoksi. Ratkaisuja yksinäisyyden lievittämiseksi on olemassa eikä niitä kannata jäädä pohtimaan vain yksin vaan miettiä keinoja vaikka yhdessä vertaisten kanssa.
Jos yksinäisyys koskettaa sinua, kannattaa tutustua Mielenterveystalon yksinäisyyden omahoito-ohjelmaan.
Sinä TATUn toimintaan kuuluva nuori tai nuori aikuinen (alle 30v), tule mukaan TATUn vertaistapaamisiin, joissa tapaat muita samankaltaisessa tilanteessa olevia nuoria. Tutustu vertaistapaamisiin tästä.
TATUn toiminnassa vaihdetaan kokemuksia turvallisessa tilassa ja voit osallistua keskusteluihin omana itsenäsi juuri sen verran kun haluat.
TATUn toimintaan osallistuminen ei vaadi jäsenyyttä ja se on avointa kaikille tapaturmaisesti, potilasvahingon tai äkillisen aivotapahtuman kautta vammautuneille tai sairastuneille lapsille, nuorille (alle 30v.) ja heidän läheisilleen. Voit osallistua vain yhteen tai useampaan tapahtumaan. Ensikertalaiset ovat etusijalla.
TATUn toiminnan piiriin kuuluu siis ainakin näihin vamma-/sairausryhmiin kuuluvat: Aivovamma, selkäydinvamma, narkolepsia (myös ne, joilla ei potilasvahinkoa taustalla), palovamma, pysyvä raajavamma, muut tapaturman tai väkivallan kautta tulleet pysyvät vammat, aivoverenkiertohäiriö (aivoinfarkti ja aivoverenvuoto) ja aivokasvaimen jälkitila. Kysy lisätietoja TATUn järjestösuunnittelijoilta.