Olen kolmannen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija, ja ollut harjoittelussa Vauhti! –hankkeessa nyt muutaman kuukauden. Olen ollut mukana Vauhti! – hankkeen eri toiminnassa, kuten Vauhti!- ja VauhtiSankarit – ryhmissä, sekä myös erilaisissa perhetapahtumissa. Muutamissa ryhmissä olen käynyt kertakäynnillä niiden kevätkauden alkaessa, ja osassa ryhmissä olen ollut mukana viikoittain. Harjoittelu on tuonut minulle paljon näkökulmia harrastamiseen sekä sen mahdollisuuksiin. Varsinkin osallisuus sekä itsemääräämisoikeus näkyvät Vauhdin toiminnassa jatkuvasti, jonka koen todella tärkeänä asiana toiminnan merkityksellisyyden kannalta.
Osallisuus tarkoittaa yksilön tunnetta ryhmään kuulumisesta, kokemusta siitä, että hänestä välitetään ja että hänet kohdataan aitona itsenään. Ilman osallisuutta lapsi tai nuori mahdollisesti toimii ryhmässä muiden mukana, mutta ei koe itseään arvokkaana osana sen toimintaa. Tällöin toiminnan merkityksellisyys järkkyy; miksi käyttää vapaa-aikaansa ryhmään, johon ei koe kuuluvansa tai jossa ei ole mukava olla? Osallisuutta voi edistää pienilläkin asioilla, suunnitteluun mukaan ottamalla tai pyytämällä lasta tai nuorta aikuisen avuksi pieniin tehtäviin, kuten pelivälineiden keräämiseen tai siirtelyyn.
Vauhti! ja VauhtiSankarit – ryhmissä huomioidaan osallisuus monin eri keinoin. Keväisin ja syksyisin ryhmien alkaessa kerätään lapsilta toiveita, joiden pohjalta ryhmäkertoja aletaan suunnitella. Yksi esimerkki toiveiden keräämisestä toimii niin, että asetetaan lattialle suuri määrä erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia, joista kukin ryhmäläinen saa valita itselleen kolme kaikista mieluisinta tekemistä. Tämän jälkeen käydään toiveet läpi, jonka jälkeen ryhmänohjaaja ottaa toiveet talteen myöhempää tarkastelua varten. Tämän ansiosta varmistetaan myöskin ryhmätoiminnan mielekkyys, sillä olisi hakuammuntaa lähteä toteuttamaan toimintaa ilman tietoa siitä, kiinnostaako toiminta ylipäätään ryhmän jäseniä. Lisäksi tämä lisää ryhmäkertojen monipuolisuutta, sillä usein voi tulla esiin myös asioita joita ryhmänohjaajille ei tulisi edes välttämättä mieleen, kuten laserammunta tai tiedekerta.
Itsemääräämisoikeus tarkoittaa yksilön omaa päätösvaltaa itseensä koskevissa asioissa. Vauhdin ryhmätoiminnassa itsemääräämisoikeus näkyy konkreettisesti toimintaan osallistumisessa sekä tavassa osallistua. Ketään ei pakoteta väkisin osallistumaan ryhmän toimintaan, ja on okei, jos lapsi tai nuori haluaa alkupiirissä istumisen sijaan kuunnella ohjeistusta hiukan kauempaa. Ryhmänohjaajat kannustavat kaikkia osallistumaan yhteiseen toimintaan, mutta heillä on myös pääsääntöisesti taskussaan varasuunnitelmia mitä tehdä, jos lapsi tai nuori ei halua osallistua sen kerran toimintaan. Nämä vaihtoehtoiset tekemiset voivat olla esimerkiksi piirtäminen, värittäminen, sarjakuvien teko tai esimerkiksi Uno-kortit. Vauhti! -ryhmissä ja VauhtiSankarit –ryhmissä olevien ryhmäohjaajien määrä myöskin mahdollistaa parempaan yksilölliseen ohjaamiseen, jonka ansiosta ryhmänohjaaja pystyy keskittymään paremmin lapsen tai nuoren yksilöllisiin tarpeisiin. Tällöin epämieluisen tekemisen sijaan lapsi tai nuori voikin mennä piirtämään tai heittelemään palloa yhdessä aikuisen kanssa, jolloin mielekkyys toiminnassa säilyy.
Koen itsemääräämisoikeuden toteutumisen tärkeänä, sillä se mahdollistaa kaikille mukavan kokemuksen vapaa-ajan harrastamisesta. Kukaan ei viihdy toiminnassa pakottamalla, ja pakottaminen toimintaan pahimmillaan karkottaa lapsen tai nuoren kokonaan pois harrastusryhmästä. Varsinkin kun kyse on vapaa-ajan harrastamisesta, tulisi huomioida jokaisen lapsen ja nuorten tarpeet niin, että jokainen kokisi ryhmätoiminnan mukavana tapana viettää vapaa-aikaa. Toimintaa kuitenkin järjestetään nimenomaan lapsia ja nuoria varten.
Kokonaisuudessaan osallisuus ja itsemääräämisoikeus ovat onnistuneen harrastustoiminnan kulmakiviä. Niin osallisuus ja sen edistäminen kuin itsemääräämisoikeuskin vaikuttavat ryhmätoimintaan paljon, sillä niiden huomiointi mahdollistaa jokaiselle viihtyisän ympäristön harrastaa.
Emmi Heikkilä
Yhteisöpedagogiopiskelija
HUMAK